WeBible

1 - "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2 - kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.

3 - Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4 - Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.

5 - Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.

6 - Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7 - Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.

8 - Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,

9 - niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.

10 - Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?

11 - Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12 - niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.

13 - Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!

14 - Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15 - Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16 - Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17 - rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18 - Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,

19 - vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.

20 - Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.

21 - Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.

22 - Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."